PARASYSTÄVÄ #2

Nyt tämä parasystävä postaussarja saa jatkoa, kun kirjoittelen taas yhdestä mulle tärkeästä ystävästä. Näitä tulee tämän jälkeen vielä varmaankin pari, en ihan täysin varma ole, mutta luulisin. Ovatko nämä teijän mielestä kivoja, että haluaisitteko lisää jotain tämän tapaisia?

Tällä kertaa kerron Inkasta, joka lukeutuu myös mun parhaisiin ystäviin. Mulla on siis kolme parasta ystävää, joita en oikeastaan aseta mihinkään järjestykeen, jokainen on mulle tärkein.

Inkaan tutustuin myös silloin, kun muutin tänne peräkylän perseeseen. Inka on mun luokalla, ja oli ekoja ihmisiä, jolle puhuin tänne muutettuani. Silloin ei mitenkään kovin paljon yhdessä hengattu, mutta aina välillä oltiin samaan aikaan kylillä ja uimassa. Alettiin kunnolla pyöriä yhdessä vasta joskus kutosen alkupuolella ja meistä tuli nopeesti tosi läheisiä. Käytiin Inkan kanssa melkeen jokapäivä kylillä ja kesällä oltiin kokoajan uimassa. En oikeesti ees tiiä, miten meistä vaan yhtäkkiä tuli niin hyviä kavereita, kun oltiin kuitenki tunnettu jo pari vuotta ;o

Mä en oikeestaan ees kunnolla muista niitä kutosen alkuaikoja, enkä todellakaan tiiä minkä takia, mutta yritän kertoa mahdollisimman paljon kaikkea, mitä nyt muistan. Täällä blogissakin lukee jonkin verran kaikkea, mitä ollaan Inkan kanssa tehty, koska mähän aloitin bloggaamisen toukokuussa 2012. Alotettiin itseasiassa vissiin Inkan kanssa jotakuinkin samoihin aikoihin bloggaamaan ja voi herranjumala sitä tekstiä, nytkun sitä luen niin voin vaan miettiä, että miten tota on voinu joskus lukea. Käytiin Inkan kanssa ihan tajuttoman paljon yhessä tallilla ja mullahan oli silloin vielä vuokralla Olviponi. Muistan, ko julistettii Inkan kanssa kesä alkaneeksi ja tehtiin tallilla kaikkea siistiä. Oltiin myös samalla heppaleirillä heinäkuussa. 

Inkan kanssa ollaan keksitty kaikkea äärettömän tyhmää ja yksi näistä viisaista ideoista oli, että pyöräilläänpäs Tessalle ja takasin kahenkymmenenviien asteen helteellä. Tessalle on täältä matkaa siis joku neljätoista kilsaa. Leirikoulu oli myös aika mielenkiintonen kokemus, parhaiten jää mieleen ' Rusina rusina, poing poing poing! ' Jos kukaan muu ei muista, niin Inka ainakin muistaa. Ton seurauksena putosin sängyn ja patterin väliin, koska mua alko naurattaa niin paljon. Juu ei se kuulosta tollein hauskalta, mutta siinä tilanteessa se oli jotain niin eeppistä. Muutenkin leirikoulu ihan tajuttoman hauska kokemus, oltiin Inkan kanssa samassa huoneessa. Kuvailtiin tosiaan jouluna se elokuva ja silloin tuli naurettua aivan tajuttomasti. Jotenkin mulla ei nyt ajatus oikein leikkaa, mutta kirjoittelen tänne sitä mukaa kun päähän tupsahtaa.

Ollaan oltu Inkan kanssa myös mun serkuilla ja Inka ajo siellä ekaa kertaa elämässään autolla.. :D Ei se mitenkään järin hyvin mennyt, mutta seuraavalla yrityksellä meni jo paremmin. Oltiin yöllä neljä tuntia tyynysotaa ja pelailtiin paljon korttia. Kuvattiin Inkan kanssa mun blogihistorian ensimmäinen videopostaus ja nykyään mua jo hävettää kattoa sitä, se on meinaan ihan järkyttävä. Opetin Inkan joskus lautailemaan ja nykyään tuo taitaa olla jopa parempi ko minä. Viime talvena lautailtiin paljon yhessä ja käytiin pilkkopimeellä ilman lamppua mettäreitillä, seurauksena laskin puun 'läpi' :D Tällä kaudella ei olla vielä ehditty samaan aikaan rinteeseen. Inka on ollu meillä varmaan miljoona kertaa yötä, mutta uskokaa tai älkää, olin viime syksynä ensimmäistä kertaa Inkalla yötä. Se olikin ihan mielenkiintonen ilta, oli meillä ainakin hauskaa. Kesällä jillailtiin paljon urkilla ja käytiin vissiinkin pariin otteeseen vaatteet päällä uimassa.

Inka on mun pieni kehva, joka ei taija elää aina ihan tässä maailmassa :D No, ei onneks oo laitonta olla vähän urpo tai itseasiassa vähän enemmänki. Onneks se ei oo yksin tän asian kanssa, mä oon itte ihan samanlainen. Inka on tollanen hömppä, joka tulee asioissa jälessä mut kuvittelee silti ymmärtävänsä, tai ainaki niin se uskottelee. Hetken päästä tulee kysymys että mistä me siis niiko puhuttiikaan. Inka on ihminen, joka nauraa omille jutuilleen, ennenkö ehtii ees kertoa niitä ääneen. Inka ymmärtää mua aina, vaikka selittäsin asiat kuinka monen mutkan kautta ja vaikeesti. Inka on mun sienimies ja älkää helvetti kysykö mitä se tarkottaa, koska mulla ei itseasiassa oo mitään hajua. Inka on aivan helvetin kaunis ja voisin vaikka varastaa tuon kauneuden siltä, älkää kertoko sille! Inka osaa olla myös ihan tajuttoman ärsyttävä, mutta ei varmaan koskaan tuu vetää vertoja mun ärsyttävyydelle, koska osaan olla niin vittumainen ja ämmä, etta paikkoja räjähtelee. Jokatapauksessa, Inka on yks maailman ihanimmista muikkeleista♥