Kaipuu suuri sanaton


Otsikosta voi varmaankin jo päätellä mistä on kyse.. Perjantai oli mun elämäni kamalin päivä ikinä, mä vannon. Sitä, mitä mä tässä maailmassa rakastin eniten, ei enään ole. Mulla ei ole mitään. Tuo koira oli mun koko elämä, enkä voi vieläkään käsittää, etten näe sitä enään ikinä. En voi enään ikinä nähdä sen juoksevan häntä heiluen mua vastaan, en voi enään ikinä nähdä sen innostunutta ilmettä ottaessani pallon käteen.. En voi enään ikinä itkeä sen turkkia vasten ja kertoa sille huoliani.. Mulla ei ole enään koiraa, mulla ei ole enään sitä, jonka takia jaksoin eteenpäin, hymyillen läpi kyynelten.

Sain perjantaina äitiltäni puhelun viimeisellä välkällä ja äiti kertoi, että hänellä on surullisia uutisia. Ensin äiti ei sanonut mitään, kun kysyin mitä on tapahtunut. Hetken jankattuani äiti sai sanottua, että Cheri on kuollut. Kyyneleet alkoivat virrata silmiini, huusin ja itkin että mitä tapahtui. Cheri jäi auton alle ja vammat olivat niin pahat, että koira oli pakko lopettaa. Itkun läpi huusin puhelimeen, ettei Cheri ollut voinut jäädä auton alle, mutta se oli täysin totta. Pyysin äitin hakemaan mut koulusta pois, koska en kestänyt enään sekunttiakaan. Menin Juhon kanssa ulos odottamaan, enkä voinut muuta kuin itkeä. Se, mitä olin pelännyt eniten, oli nyt tapahtunut.

Cheri oli karannut lenkillä ja lähtenyt jäniksen perään. Kaikista mahdollisista paikoista jänis oli juossut autotielle, ja koira tietysti perässä. Mitään ei ehtinyt tekemään, kun pieni rakkaani syöksyi pakettiauton eteen. Cheriltä murtui selkäranka, toinen lonkka poikki, toinen murtui ja molemmat pois paikaltaan, myös häntäluu meni poikki. Siinä kunnossa koira oli vielä juossut pappani luokse onnettomuuspaikalta. Pappani vei Cherin kotiin, ja koira oli ilmeisesti kävellyt itse jonkin matkaa. Kotiin päästyään Cheri laitettiin autoon ja vietiin eläinlääkäriin. Tuomio oli, että monien tonnienkaan leikkaus ei voisi pelastaa koiraa, ellei kävisi aivan helvetin hyvä tuuri. Raskain sydämin rakas koiramme saatettiin viimeiselle matkalleen.

Nyt en voi kuin itkeä ja muistella pientä rakasta koiraani, joka on nyt enkeli ja tuikkii tähtenä taivaalla, katsellen meitä. Pahin painajaiseni kävi toteen, enkä halua uskoa tätä. Cheri ehti juuri täyttää kuusi vuotta. Mun oma rakas Zärppä on nyt paremmassa paikassa, ei kipua, ei tuskaa.


 Tälläisenä haluan Cherin muistaa,


 Aina sekaisin päästään lumien tultua..


 ..mutta kuitenkin niin innokkaana leikkikaverina.


 Mahtavana lenkkikaverina, jäi aina odottamaan vaikka oli vapaana,


 ..välillä kuitenkin katosi ojaan uimaan.


 Tarkkaavaisena vahtina ovella,


 ..suloisena unikaverina vieressäni.


 Mököttävänä tonttuna jouluisin,


 ..kuitenkin heti iloisena ulos päästyään.


Aina yhtä iloisena vastassa,


..ja maailman parhaana ystävänä♥


Syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähti. Nyt saat juosta lailla tuulen, vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua, surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Hyvää matkaa pikkuinen, täällä sinua ajattelen♥

Nuku hyvin Cheri, mulla on sua niin helvetillinen ikävä!
Rakastan sua aina♥ 

PARASYSTÄVÄ #3

Vihdoinkin saan aikaiseksi jatkaa tätä parasystävä postaussarjaa, ja kertoa taas teille yhdestä elämäni tärkeimmästä ja rakkaimmasta ihmisestä. Kirjoitan näitä tämän jälkeen ehkä vielä pari, jos mulla riittää inpiraatio, mutta tässä tulee nyt kuitenkin tämä.


Tällä kertaa kerron mulle erittäin rakkaasta urposta, joka on mulle samaan aikaan parasystävä, sisko, toinen puoli musta ja ihmismuodossa oleva päiväkirja. Kyseessähän on siis Tessa.

Tessaan tutustuin kunnolla vasta vuoden 2011 talvella ennen joulua, kun satuttiin kävelemään samaa matkaa jiipeeseen. Muistan vieläki sen, kun Tessa etti laukustaan puhelinta tai jotain ja löysi sieltä litistyneen mandariinin ja kysyi että et haluis mandariinia ja heitti sen johku pusikkoon. Juteltiin matkalla niitä näitä, ja jiipeessa tarjosin Tessalle kaakaon, kun hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa. Siitä lähtien käytiin lähes jokapäivä koulun jälkeen kaakaolla ja oltiin aina vuorotellen toisillemme kaksi euroa velkaa, kun toisella ei ollut tarpeeksi rahaa.

Läheisempiä meistä tuli Tessan kanssa uuden vuoden tienoilla, kun keksittiin että mä meen uudeksi vuodeksi niiden mökille. Siinäkin pari hauskaa muistoa, kun soitin Tessalle aamulla ja tämä neitihän vastaa puhelimeen myös unissaan, joten puhelu meni suurinpiirtein niin, että mä sanoin jotain ja Tessa vastaa "mmm" ja siinä vaiheessa kun sanoin, että soitan myöhemmin ko oot hereillä, niin vastaukseksi kuuluu että "mä oon ihan huippuvireessä!". Myöhemmin tulee puhelu, että ootko sä soittanu mulle tunti sitte :D Uusi vuosihan meni sitten suhteellisen hauskoissa merkeissä, kun yöllä ojan jää ei kestänykkään, oltiin vähän rakettisotaa ja aamulla herätettiin kaikki pamauttamalla Thunder Kingi keskellä tietä.


Tessa on luultavasti mun ystävistä ainut yhtä tyhmä kuin mä itse ja joka lähtee hulluimpiinkin ideoihin täysillä messiin, josta johtuen aika usein löydetään ittemme miettimästä, että mitähän vittua sitä tuli taas tehtyä tai että miten helvetissä tää selitetään? No mutta eihän siinä, kerran sitä vaan eletään, niin miksei elettäis sitten täysillä. Tän naisen kanssa on kyllä kertynyt niin mahtavia muistoja, että ei huhhuh! Esimerkkinä vaikka kaikki mökkireissut.. "se on se venäläinen joka keittelee pontikkaa ja pelaa korttia" tai yölliset lihapiirakan syömiset.. KALLEN LIHAPIIRAKKA, älä ota nakilta ja sen semmoista. Infotaan myös joka kerta toisillemme siitä, jos nähdään hyvännäköinen jätkä ja kuolataan sen perään seuraavat puoli vuotta.

Tessa tykkää myös hiihtää hiekalla ja laulaa aika usein oopperaa koulun käytävillä. Ja nyt kun kirjoittelen tänne tälläistä, niin voisin veikata että saan turpaani kun seuraavan kerran nähdään. Tessa on myös erittäin hyvä ratsastaja, kun ei osaa edes tulla satulasta alas ilman että meinaa kuristua heijastinliiviin.. :D Tän naikkosen kanssa on niin paljon hyviä muistoja, etten millään edes pysty valitsemaan parasta. Yhtenä talvena makoiltiin varmaan neljä tuntia lumihangessa, kateltiin tähtiä, puhuttiin, itkettiin ja naurettiin. Pari kertaa ollaan oltu myös mun tutulla hoitamassa koiria ja niiltäkin kerroilta on kertynyt ihan mahtavia muistoja, kuten vaikka se kun katsottiin keskellä yötä barbileffoja, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Tessan kanssa tulee aina laulettua ja tanssittua ihan älyttömästi, ja varsinkin kun lauletaan molemmat niin sydämestä, että loppujen lopuksi alkaa aina naurattaa niin paljon, että molemmat maataan lattialla ja räkätetään mahat kippurassa.


Tessan kanssa on tullut itkettyä, huudettua, naurettua, laulettua ja tanssittua niin paljon, että voisin lyödä vetoa, että olisin tuntenut tän naikkosen vähintääkin koko elämäni. Ollaan myös ajettu skootterilla ojaan keskellä yötä, laskettu potkukelkalla peilijäässä olevaa tietä pitkin, pelattu pingupeliä ja naurettu niin paljon, että koko talo herää, lenkkeilty keskellä yötä laulaen ja tanssien pitkin kyliä, oltu liikaa valopollaa parina syksynä, soiteltu toisillemme maratoonipuheluja vaikka ei olisi edes mitään asiaa, pyöräilty liian monta kertaa meiltä Tessalle ja takaisin paahtavassa kuumuudessa, syöty ihaan liikaa broadway pähkinöitä ja valitettu kun maha on kipeä, piirrelty toistemme kädet, jalat, selät ja mahat täyteen kaikkea shaibaa, oltu toistemme parisuhdeterapeutteja, skypetetty liian paljon pitkin öitä ja ties mitä muuta! Oon myös yrittänyt opettaa Tessaa lautailemaan, mutta yritykseksi taisi jäädä.. eivaan! Ihan hyvin tuo urpå jo laskee, kunhan muistaa pysähtyä metrin välein :D

Tessa on mulle se, jolle voin tosiaankin kertoa ihan kaiken ja ei varmaankaan ole asiaa, jota en olis tälle naikkoselle kertonut. Tessa jaksaa aina kuunnella mua, oli kellonaika mikä tahansa. Tessan nähden on tullut itkettyä pariinkiin otteeseen ja tuo nainen saa mut aina paremmalle tuulelle. Tästä ei oikeestaan ole edes kauaa, kun viimeksi soitin hänelle keskellä yötä itkien, mutta puhelun lopussa jo taidettiin molemmat nauraa. Tessa on mulle kuin se typerä sisko, jota mulla ei koskaan ollut. Tällä naisella on maailman urpoin logiikka, eikä sitä taija ymmärtää kukaan muu kuin hän itse, ja mä välillä. Ja ihan näin btw tuli mieleen, että ollaan Tessan kanssa team vittumaiset ämmät, mutta ei siitä sitten sen enempää. Mä en tosissani tiedä miten voisin elää ilman tätä naista, itseasiassa se ei taitaisi olal edes mahdollista. Ihan tosissani voin sanoa, että niin kauan kuin mulla on tää muija, niin mulla on kaikki hyvin! Luet tätä urpå kuitenkin, niin ihan tiedoks vaan että mä rakastan sua♥ Olet ihana!


 Älä muru tapa mua :*

Mulla on ikävä talvea


Mä niin odotan sitä päivää, kun aamulla maassa on pysyvä lumi. Mulla on oikeasti hirveä ikävä kunnon talvea ja pakkasia. Okei, ei ehkä niitä pakkasia niin paljon, mutta talvea kuitenkin. Mulla on ikävä puhdasta hankea ja höyryävää hengitystä pakkasessa. Mulla on ikävä Purnun rinteitä ja tykkilumesta notkuvia puita. Mulla on ikävä jääratoja ja liukkaita teitä. Mulla on ikävä kauniita valkeita maisemia ja kylmiä pakkasaamuja kahvikupin kera. Mä oon vaan niin talvenlapsi.

No kuitenkin asiasta moottorisahaan, nyt alkaa taas postauksia tulemaan suht normaaliin tahtiin, kun olen saanut taas inspiraationi kaivettua tuolta jostain mielenperukoilta takaisin tähän päivään. Huomasin tuossa juuri vanhoja postauksia selaillessa, kuinka epäaktiivinen bloggaaja oon ollut koko tän vuoden.. hupsista! Jokatapauksessa, mulla on tässä nyt suunnitteilla vähän erikoisempia postauksia taas pitkästä aikaa, joten eiköhän näkyillä myös niiden merkeissä, hyvää yötä♥

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista

 
Viimeaikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten edes tiedä mitä mun pitäisi ajatella. Mä oon niin eksyksissä mun omissa ajatuksissa, että välillä pelottaa. En tiedä enään keneen uskallan luottaa ja keneen en. En tiedä mitä mun pitäisi sanoa.. tai tehdä. Mulla meni pitkään niin pelottavan hyvin, että ei oikeastaan tullut edes yllätyksenä tämä aika, kun kaikki tuntuu menevän ihan liian lujaa päin helvettiä. Kaikki mitä teen on väärin, tai siltä ainakin tuntuu. Tällä hetkellä tunnen itteni niin yksinäiseksi, eksyneeksi ja kyllästyneeksi tähän maailmaan. Pienetkin asiat satuttaa, saa mut vajoamaan vaan syvemmälle tähän kuoppaan, jonka reunat pettää ainakun yritän pois.

Mitä niin pahaa mä oikeasti olen tehnyt, että ansaitsen tän kaiken paskan, mitä mun niskaan kokoajan kaadetaan? En mäkään ihan kaikkea kestä, vaikka ehkä tän kuoreni kanssa vahvalta vaikutan. Luulin jo pienen hetken, että nyt on kaikki hyvin, niin eiköhän joku kaada lisää vettä myllyyn ja mun henkinen helvetti vaan jatkaa kasvamistaan. Tätä fiilistä ei todellakaan paranna se, että en löydä oikeita sanoja kuvaamaan näitä mun tunteita, jonka takia en osaa kenellekkään edes kunnolla kertoa miltä musta tuntuu. Tahtoisin vaan nukahtaa ja nukkua tän pahan olon pois. Tuntuu, että kaikki mun ympärillä vaan hajoaa ja mä katson vierestä, enkä voi tehdä asialle mitään.


Miltä tuntuu, kun sulle rakas ihminen ei välitä? Entä miltä tuntuu, kun se ihminen, johon on aina voinut luottaa, kääntyykin sua vastaan? Miltä tuntuu se, kun pelkäät eniten omia ajatuksiasi? Entä se, kun vain yksi sana saa itkemään? Niimpä, sattuu niin saatanasti. En mä ennen tiennyt, mutta nyt tiedän. Ehkä en olis halunnut tietää, mutta kokemukset kasvattaa ja se mikä ei tapa, niin vahvistaa.


Sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu, right? Mä vaan en enään usko siihen, koska kun ovi takanani meni kiinni, ei seuraava auennutkaan ja nyt oon yksin pimeässä. Oon yksin pimeässä, yksin mun ajatusten kanssa, enkä tiedä mihin menisin tai kenelle kertoisin. Tai tiedän kenelle kertoisin, mutta mä en vaan ihan oikeasti osaa. En löydä sanoja, ja vaikka löytäsinkin, ei kertomisesta tulisi mitään. Kun jo ajatuksetkin saa itkemään, niin miten voisin sanoa mitään ääneen? Ajatukset ei ehkä tunnu niin pahoilta, mutta ääneen sanottuna kaikki tuntuu paljon aidommalta.

Onneksi mulla on vielä ihmisiä, joille voin puhua. Tai edes yrittää puhua. Onneksi mulla on vielä ihmisiä, joiden edessä mä voin sanoa kaiken. Onneksi mulla on vielä ihmisiä, joiden edessä mä voin itkeä. Itkeä ja antaa kaiken tulla ulos. Niitä ihmisiä kutsutaan ystäviksi. Ja mä oon helvetin onnellinen, että mulla on sellasia. Varsinkin nyt, kun tuntuu ettei mitään muuta enään ole.

Isoskouluttautumassa


Viikonloppu meni taas keskellä korpea isoskoulutuksen merkeissä. Ei oo oikeen mitään ihmeellistä kerrottavaa sieltä, mutta pidämpähän teidätkin ajan tasalla. Perjantaina bussi lähti kuudelta Kompeloon ja ilta sitten vain tsillailtiin, suunniteltiin iltaohjelmaa ja syötiin pahaa extran pizzaa. Vietin taas kaiken aikani poikien kanssa ja tulin miettineeks sitä, että mä en oikeesti meinaa tulla muitten muijien kanssa kovin hyvin toimeen. Ehkä siinä on yks syy siihen, miks mun melkein kaikki kaverit on jätkiä ja viihdyn niitten kanssa paremmin. 

Lauantaina lähettiin kahentoista aikaan Heinolaan johonkin raamattuseikkailuun ja istuttiin seuriksella ja kirkossa ainakin kolmen vuoden edestä. Kun vihdoin päästiin takasin Kompeloon, oltiin me jätkien kanssa viksuja ja vedettiin Aapo elmukelmulla tolppaan kiinni. Loppu ilta pelailtiin aliasta ja juotiin kahvia. Olin vielä yöllä badass ja menin tsillailemaan poikien mökkiin, vaikka yheksän jälkeen ei saa enää olla toisten mökeissä. 

Sunnuntaina ei oikeen ehditty mitään tekemään, kun lähdettiin joskus vähän yhdeksän jälkeen jo takaisin kylille päin ja istumaan vähän lisää kirkkoon. Joka tapauksessa oli ihan hauska viikonloppu ja muisteltiin jätkien kanssa riparia ja kuunneltiin luvattoman paljon Amaranthen Drop Dead Cynicalia ja Iron Maidenin Fear Of The Darkia.

Koitan taas postailla tässä jokupäivä, nytkun vihdoinkin oon jaksanut jopa kaivaa kameran pois tuolta hyllystä pölyttymästä, voisitte ehkä saada jotain järkeviä kuviakin. Muttajuu, hyvää yötä ♥



Arkussa naulan sijaan hakaristi

 1. Laatuaikaa pikkusen kanssa 2. This feeling 3. Rippijuhla fiilistelyä siskon kanssa

 1. Jos aijot kysyä, niin älä kysy 2. Tupakkitauko 3. Chilling with Mona

 1. Eräänä päivänä meni käsi rikki 2. Aamukahvilla Jerpan luona 3. Ruotsin luokan maskotti ja mun snäbäri

 1. Emominä 2. Noniinno.. 3. Taiteilua siskon kanssa

 1. Hiukset lyheni 2. Välillä oikeesti kelaan, että mitä mä tallentelen puhelimeen.. 3. Ekoja kouluaamuja kesäloman jälkeen + kooma

 1. Taijettiin tehä kakkua 2. Pikkunen 3. Siskon synttärieväät

 1. Mäkkärin teambox♥ 2. Tämä jos mikä 3. Hyvää kouluruokaa

 1. Tässä vaiheessa mietin oikeesti, että mitä vittua 2. Känniminä moi! 3. Kouluun vissiinki
 
 1. Snäbäri on paras 2. Jos vaan voisin.. 3. Heppailemassa aviomieheni kanssa

 1. Pakollinen leffaselfie 2. Vauva oli ihan yksin 3. Kun rizlat loppuvat..

 1. Muru teki aamupalaa 2. Leffamässyt 3. Golfaamassa koulun kanssa

1. Kesäpäivän ootd 2. Eka matikankoe ysillä! 3. Hmm.. tämänkin tarina oli mikä?

Nyt mä vihdoin sain tehtyä tän puhelimen tyhjennys postauksen, tosin tässä on vain ripaus mun puhelimen kuvista. Kuvat on tosiaankin aika sekalaisessa järjestyksessä, ja niitä on ihan kesän alusta asti melkein tähän päivään. Yritän nyt saada kirjoiteltua vähän useammin, mutta jotenkin se on aina niin hankalaa avata se kone.. Ei mitään, näkyillään taas toivottavasti pian! Hyvää yötä♥

Pitää vaa hypätä, kyllä pohja tulee vielä vastaan



Mä en oikeestaan ees tiiä mitä mä nyt sanoisin. Mulla on ollu nyt jonkun aikaa tosi outo fiilis kokoajan. Tuntuu että asiat vaan tapahtuu mun ympärillä ilman, että mulla on niihin vaikutusvaltaa. Maailma liikkuu eteenpäin mun ympärillä, mut mä pysyn paikallaan. Oon juurtunu tähän kohtaan. Haluun liikkua eteenpäin, mutta jään vaan kokoajan tähän. Tai ehkä mä en sittenkään halua, että asiat muuttuu. Haluun säilyttää kaiken tälläsena, mutta en voi vaikuttaa siihen. Oon mustavalkonen piste tässä maailmassa ja odotan vaan, että aika pysähtyy. En mä oikeestaan edes tiedä. En osaa selittää. Tai ehkä mä en halua. Asiat tapahtuu liian nopeasti, nopeammin kuin mä pystyn käsittämään. En pysy enään perässä... tai siltä musta ainakin tuntuu.

Onneksi mulla on musiikki, tai oikeestaan Jujun musiikki. Kuulokkeet korviin ja voin tosissani pysähtyä. Jäädä vaan miettimään ja kuuntelemaan biisien sanomaa. Elän omaa elämääni jossain kaukana, en kuule tai ajattele mitään muuta. Voisin sanoa, että oon rakastunu tohon uuteen albumiin. Pitkästä aikaa kolahtaa taas Jujun musiikki niin tosissaan, etten oikeastaan tällä hetkellä muuta kuuntele. Jos mua vituttaa tai oon surullinen, niin tää jätkä tosiaan antaa mulle voimaa. Ei kyllä vois parempia sanoja olla noissa uusissa biiseissä, varsinkin Illuusio. Aah, jotain niin taivaallista!

Ja onneksi mulla on eräs mulle erittäin rakas ihminen, jolle mä voin puhua ihan kaikesta. Kerranki tuntuu siltä, että mua vihdoinki ymmärretään. Tää ihminen jaksaa aina auttaa ja kuunnella mua, vaikka hänellä itsellään menis elämä päin vittua. Se on niin ihana tunne, kun tietää, että jos haluaa puhua tai menee huonosti, niin tälle ihmiselle voi soittaa vaikka neljän aikaan aamuyöllä ja kertoa kaikki mitä päässä pyörii. Henkilö tunnistaa varmaan itsensä tästä, jos lukee tätä niin kiitos sulle! Oot aivan helvetin rakas mulle, enkä tosiaan haluu menettää sua ikinä!♥

RIPARI

Vihdoinki mä sain aikaseks kirjottaa tän riparipostauksen ja tuun tosiaanki aika myöhässä, koska mulla oli jo rippijuhlatki, mutta ei anneta sen haitata. Mutta siis asiaan, eli mulla oli ripari 10-16.6 ja tuo leiri oli kyllä ehdottomasti yks mun elämän parhaista kokemuksista, vaikka aluks olin sitä mieltä, ettei ripari voi olla muutakuin paskaa. Mulla oli ihan älyttömän kivaa ja viimeisenä iltana aloin melkein itkeä, koska en olis halunnut lähteä pois. En varmaan kovin pitkästi leiristä selitä, koska kuvasin siitä myös videon, jonka voitte kattoa tuolta alhaalta.


Meillä oli ihan mahtava ripariporukka, enkä tosiaankaa ois voinu parempaa toivoa. Pääsin melkein kaikkien mun parhaiden kavereiden kanssa samalle leirille ja sen kyllä huomasi, oli meno sen mukaista. Mun melkein kaikki vapaa-aika meni poikien kanssa jillaillessa ja paskaa insideläppää heittäessä, parina esimerkkinä AASTIAAA!, tässä ja tässä on vessan seinä ja kaninkarvamuhennos :D Ei terve mitä menoa.


Meillä oli jokapäivä kaksi oppituntia, ruoka viis kertaa päivässä, aamurukous, iltahartaus, iltaohjelma ja kaikkea muuta ohjelmaa. Käytiin uimassa melkein joka päivä ja sauna oli keskiviikkona ja lauantaina. Yhtenä päivänä käveltiin johonki retkeilymajalle ja paistettiin sielä makkaraa ja syötiin salaattia. Meillä oli myös parina ekana päivänä oikein mukava kotieläin poikien mökin katon sisällä. Näätä oli tehnyt sinne pesän ja katto jouduttiin avaamaan, että se saatiin pois. Tuitui miten ihania ne pienet näätävauvat oli :3


Osittain mulla meinas mennä hermo tuolla, koska mä en usko Jumalaan tippaakaa ja Raamattukin on ihan täyttä paskaa näin suoraan sanottuna, joten välillä meinasi vähän kiehahtaa yli kun Jumala on niin perkeleen hyvä ja tietää mitä me tarvitaan ja koko maailma perustuu Raamattuun ja voi jumalauta. Sainkin muutaman kerran papit hiljaiseksi, kun luettiin Raamattua ja opiskeltiin kaikkea muuta, kun löysin enemmän kuin liikaa ristiriitoja Raamatusta ja jaoin nämä sitten kaikille. Eipä osannut pappi sanoa asiaan yhtään mitään :D


Viimesenä iltana oltiin kahteentoista saakka ulkona ja pidettiin normaalia pidempi iltahartaus. Pelailtiin ja leikittiin ulkona tosipaljon ja otettiin liikaa kuvia ja halailtiin. Tuli tosi haikee olo, kun oli kumminkin viikon viettänyt kaikkien noitten ihmisten keskellä ja sitten yhtäkkiä pitääkin lähteä pois. Kyllähän siinä meinas tippa tulla linssiin, mutta en sitten kuitenkaa itkeny. Otin myös jokaisen leiriläisen ja parin isosen kanssa yhteiskuvan, mutta en tähän kaikkia laita, koska kaikki tuskin haluavat naamaansa tänne kaikkien ihmeteläväks Viimesenä iltana oli muuten ihan superhieno maisema siitä kun katto rannasta järvelle, ko aurinko oli jo laskenu ja taivas oli ihan pinkki :3


Te kaikki mun lukijat, jotka ootte mua nuorempia ja jos mietitte, että kannattaako käydä ripari niin todellakin kannattaa. Toi on oikeesti ihan jäätävän upee kokemus, ainakin mun mielestä ja jos vaan voisin niin menisin heti takasin. En vaan voi selittää kuinka kivaa siellä oli, lukuunottamatta muutamaa hetkeä kun olisi tehnyt mieli räjäyttää jokaiselta pää taivaan tuuliin :D Mutta oikeesti, menkää sinne riparille, kadutte myöhemmin jos ette mee.


Te jotka ootte jo käyny riparin, kertokaa omia kokemuksia tonne alas ja mitä tykkäsitte?