Mä en oikeestaan ees tiiä mitä mä nyt sanoisin. Mulla on ollu nyt jonkun aikaa tosi outo fiilis kokoajan. Tuntuu että asiat vaan tapahtuu mun ympärillä ilman, että mulla on niihin vaikutusvaltaa. Maailma liikkuu eteenpäin mun ympärillä, mut mä pysyn paikallaan. Oon juurtunu tähän kohtaan. Haluun liikkua eteenpäin, mutta jään vaan kokoajan tähän. Tai ehkä mä en sittenkään halua, että asiat muuttuu. Haluun säilyttää kaiken tälläsena, mutta en voi vaikuttaa siihen. Oon mustavalkonen piste tässä maailmassa ja odotan vaan, että aika pysähtyy. En mä oikeestaan edes tiedä. En osaa selittää. Tai ehkä mä en halua. Asiat tapahtuu liian nopeasti, nopeammin kuin mä pystyn käsittämään. En pysy enään perässä... tai siltä musta ainakin tuntuu.
Onneksi mulla on musiikki, tai oikeestaan Jujun musiikki. Kuulokkeet korviin ja voin tosissani pysähtyä. Jäädä vaan miettimään ja kuuntelemaan biisien sanomaa. Elän omaa elämääni jossain kaukana, en kuule tai ajattele mitään muuta. Voisin sanoa, että oon rakastunu tohon uuteen albumiin. Pitkästä aikaa kolahtaa taas Jujun musiikki niin tosissaan, etten oikeastaan tällä hetkellä muuta kuuntele. Jos mua vituttaa tai oon surullinen, niin tää jätkä tosiaan antaa mulle voimaa. Ei kyllä vois parempia sanoja olla noissa uusissa biiseissä, varsinkin Illuusio. Aah, jotain niin taivaallista!
Ja onneksi mulla on eräs mulle erittäin rakas ihminen, jolle mä voin puhua ihan kaikesta. Kerranki tuntuu siltä, että mua vihdoinki ymmärretään. Tää ihminen jaksaa aina auttaa ja kuunnella mua, vaikka hänellä itsellään menis elämä päin vittua. Se on niin ihana tunne, kun tietää, että jos haluaa puhua tai menee huonosti, niin tälle ihmiselle voi soittaa vaikka neljän aikaan aamuyöllä ja kertoa kaikki mitä päässä pyörii. Henkilö tunnistaa varmaan itsensä tästä, jos lukee tätä niin kiitos sulle! Oot aivan helvetin rakas mulle, enkä tosiaan haluu menettää sua ikinä!♥
