Musiikki

Nyt taas pitkästä aikaa tämmöistä vähän syvällisempää postausta, mulle todella rakkaasta aiheesta, nimittäin musiikista. Ajattelin vähän avata sitä, mitä musiikki mulle merkitsee ja miksi. Minkälaista musiikkia kuuntelen, miksi pidän siitä ja näin. En voi sanoa tätä mielipidepostaukseksi, vain tälläinen ajatusten esilletuonti, tässä se tulee.



Musiikki. Mitä se oikeastaan merkitsee mulle? No, aloitetaampa kertomalla vaikka se, että mä en pystyisi millään elämään ilman musiikkia. Kuuntelen joka päivä musiikkia, ja tykkään myös soittaa joitakin soittimia. En tiedä miten mä selviäisin, jos en joskus enään voisikaan kuunnella musiikkia, joka rauhoittaa mua ihan tajuttomasti. Se on jollain tapaa mun keino paeta todellisuutta. Laittaa vaan puhelimesta, koneelta tai jostain biisi soimaan, laittaa kuulokkeet korviin tai kajarit täysille ja olla välittämättä mistään muusta, kuin ympärillä soivasta musiikista. Uppoan vaan omaan maailmaani, musiikin maailmaan. Pakenen todellisuutta musiikin avulla ja unohdun sinne. Välillä toivon, että voidin vain jäädä siihen maailmaan, enkä tulla enään ikinä takaisin.

Kootaanpas muutama esimerkki tilanne, joissa juuri musiikki on auttanut mua jaksamaan.

Silloin, kun Pilli lähti. Ensimmäinen mitä tein, kun tulin tallilta kotiin, menin itkien huoneeseeni ja laitoin kuulokkeet korviin ja biisin soimaan. Greenday - Wake me up when September ends. Tuo biisi, saa mut lähes aina itkemään. Biisi, joka tuo mulle mieleen maailman rakkaimman eläimen. Kuuntelin monta tuntia putkeen vain sitä, en vastannut puhelimeen kenellekkään, en vastannut kun mulle puhuttiin. Kuuntelin vain musiikkia ja tuijjotin mitään näkemättömin, kyyneleiden sokaisemien silmin eteenpäin. Monta päivää mä olin ihan apaattinen ja kuuntelin musiikkia. Niin meni myös ekat päivät koulussa. Kaikki meni multa ihan ohi.

Kun mua ahistaa. Kuuntelen mua itseäni rauhoittavaa musiikkia ja vain olen. Musiikista löydän voimaa, enkä lyhisty itsesääliin tai masennu. Mä vain kuuntelen ja saan siitä energiaa jatkaa eteenpäin. Se on vain mun oma keino auttaa itseäni, koska oon todella huono puhumaan ahdistuksesta. Se on asia, minkä pidän vain sisälläni. Musiikin myötä, se vain häviää. Tunnen itseni vapaaksi, eikä mikään ahdista. Se on mun lääke, ihan kaikkeen.


Oon muutaman kerran miettinyt, että elänkö kuunnellakseni musiikkia, vai kuuntelenko musiikkia elääkseni ja oon päätynyt tohon viimeiseen vaihtoehtoon. Mä en vaan vois elää ilman musiikkia. Mä kuuntelen musiikkia lähes kokoajan, missä vaan. Koulussa kuulokkeilla, kotona aina, mitä ikinä sitten teenkin. En osaa enään olla autossakaan ilman musiikkia, siitä vain on tullut melkein riippuvuus. Mä usein nukunkin kuulokkeet korvissa, ja herään samantien kun musiikki lakkaa. Mä jotenkin alitajunnassa huomaan sen, ja herään pistämään sen takaisin päälle. Nykyään osaan jo nukahtaa ilman musiikkia, joskus se ei vaan onnistunut.

Mä käsittelen mun tunteita musiikin avulla, koska en osaa pukea niitä sanoiksi. Löydän jokaikiselle mun tunnetilalle biisin ja usein kun multa kysytään, mitä mä mietin tai mitä kuuluu, niin linkkaan yleensä biisin. Tai joskus, erittäin harvoin alan hiljaa laulaa sitä biisiä. Mä oon oikeesti ehkä universumin huonoin laulaja ja siitä syystä en melkein ikinä laula kenenkään kuullen. Yksin ollessani laulan todella usein, lähes joka päivä. Mä tykkään laulamisesta ihan tajuttomasti, mutta en vain uskalla laulaa kenenkään kuullen, koska en oikeasti osaa. Ja mitä niihin soittimiin tulee, niin rakastan rumpujen soittoa, vaikka en vielä osaakkaan juuri mitään. Onneksi mulla on ihana poikaystävä, joka opettaa. Oon nyt myös innostunut kitarasta, vaikka en osaa sitä yhtään soittakkaan, mutta vielä mä opin, koska ylläripylläri, mulla on ihana poikaystävä, joka opettaa mulle senkin soittamista.


Mun musiikkimaku on ihan tajuttoman laaja, enkä oikein osaa edes kuvailla sitä. Kuuntelen monia eri tyylilajeja, ja tykkää kaikista ihan yhtä paljon. Mulla ei oikein ole mitään omaa tyyliä, mistä tykkään. Kunhan se on musiikkia, niin sitä voi kuunnella. Tai ei ihan niinkään, mutta melkein. Saan kuulla päivittäin siitä, kuinka outoa musiikkia mä kuuntelen ja suurimman osan mielestä se on myös täyttä paskaa. Mulle ne bändit ja biisit joita kuuntelen, on elämä. En oikein itsekkään tiedä, miten voin kuunnella musiikkia niin laidasta laitaan. Suurin osa mun lempibändeistä, on aivan eri tyylilajeja, mutta silti rakastan niitä kaikkia. En tykkää koinkaan paljon kuunnella mitään 'massamusiikkia', eli juuri sitä, mikä pyörii Spotifyn top-listeillä, mitä kuulee joka päivä NRJltä tai Voicelta. Mulla on ihan oma makuni ja pidän siitä juuri sellaisena kuin se on.

Mun lempibändiä ei varmaankaan ole kovin vaikea arvata viimeaikaisten postausten perusteella? No niin, sehän on Black Veil Brides. Ja oon ihan tajuttoman innoissani siitä, että mä ihan tosiaan pääsen niitä ihanuuksi kahden viikon päästä katsomaan. Se musiikkityyli on vain jotenkin niin rakastettava♥ Tästäkin kuulen päivittäin, kuinka se on emopaskaa, massaheviä ym. Mutta mua ei kiinnosta, tykkään siitä ihan tajuttomasti, eikä kukaan voi estää mua kuuntelemasta sitä.



Muista bändeistä en taida ihan niin tarkasti kertoa, ettei tämä postaus veny ihan tuhannen kilometrin pituiseksi, mutta mainitsen ne tässä ja laitan jokaiselta yhden biisin. Yritän saada ne mahtumaan jokseenkin pieneen tilaan, että jaksaisitte tämän loppuun asti lukeakkin.

Black Veil Bridesin jälkeen mun lempibändejä tai artisteja on System Of A Down, Skillet, Bring me the Horizon, Kottonmouth Kings, Greenday, Eevil Stöö ja Kuristaja. Nuokin on kaikki niin erityylisiä, etten oikeasti osaa sanoa, miksi juuri niitä kuuntelen. Mutta jotenkin noiden bändien ja artistien musiikki kuvaa juuri mua ja mun tunteita. Ja nautin siitä musiikista, mitä juuri nuo tekevät.



Kuuntelen toki paljon muutakin musiikkia, mutta tuossa oli mulle ne kaikkein tärkeimmät bändit ja ne mitä eniten kuuntelen. Tykkään paljon myös kaikesta oudosta musiikista ja sen takia mä ehkä rakastankin tätä biisiä,



Noniin, jokohan mä nyt lopettelisin tän postauksen, toivottavasti joku jaksoi lukea tänne saakka! Laittakaa kommenttia mitä mieltä olitte, ja myös omia näkemyksiänne musiikista. Oliko liian pitkä, alkoiko jo kyllästyttää. Ja lupaan, että nyt ei vähään aikaan tule musiikkipainoitteisia postauksia, teiltä tulee varmaan kohta korvista ulos. Kiitos jos jaksoitte lukea (:

2 kommenttia:

  1. Puhuit todellisuuden pakoilemisesta AKA eskapismistä. Onks sul muita keinoja siihen? Käytätkö päihteitä tai pelaatko pelejä tai luetko vaikka kirjaa tai lenkkeilet yms?
    -Eskapismistä kiinnostunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mitenkään käytä päihteitä, välillä juon mutta en käytä sitä keinona paeta todellisuutta, vaan hauskanpitoon. En oikeastaan pelaa, joskus luin paljon kirjoja mutta sekin on jäänyt. Usein kun mua ahistaa niin laitan kuulokkeet korviin ja lähen ulos. Juokseminen auttaa myös musiikin lisäksi(:

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita, mutta muistakaahan kielenkäyttö ja asiallisuus!