Talvenlapsi

En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta rakastan herätä aikaisin aamulla ja mennä ulos aamutupakalle, kun on vielä hämärää ja paljon pakkasta. Mä tosiaankin olen niin talvenlapsi kuin olla ja voi. En tiedä mitään ihanempaa, kuin lautailun kirpeässä pakkasessa ja auringon paistaessa. Rakastan lumista maisemaa rinteiden päältä, rakastan lumisia puita, rakastan jalkojen alla narskuvan lumen ääntä, rakastan pakkasilmaa keuhkoissa.. voisin jatkaa loputtomiin, koska löydän talvesta niin paljon hyviä puolia.

 

Mutta niin tosiaan, uusivuosi tuli juhlittua kaveriporukassa sisällä hengaillen, mutta pitihän sitä nyt muutamat rakettikuvat käyä ottamassa. Mulla on pitkän aikaa ollut sellainen fiilis, että mun uudetvuodet on ollut ihan tylsiä, ja pitäisi keksiä jotain uutta ja erilaista. Oon kyllästynyt rakettien katseluun ja tinojen valamiseen. Haluun jotain isompaa ja upeempaa.. ehkä mun pitää päästä johonki uudenvuoden karnevaaleihin tai jotain.

No, kuitenkin. Tammikuun eka päivä aukesi Purnu ja sinnehän sitä oli taas suunnattava. Oltiin Aapon kanssa tänäkin vuonna ensimmäiset rinteessä, niinkuin viimevuonna. Pari ekaa laskua meni ihan vaan fiilistellessä sitä, että pääsi taas pitkästä aikaa rinteeseen. Mulle tuli jotenkin niin mahtava fiilis jo silloin, kun pääsin autosta ulos ja laitoin laudan nojaamaan seinustaan. Fiilis lähti vain nousemaan, kun sain laudan jalkoihin ja itseni hissiin. Mulla oli ollut järkyttävä ikävä laskemista, hissien surinaa, monojen kopinaa kahvilan lattialla ja jopa sitä kamalaa käryä, joka tulee kun kahvilan kärpäspyydys käräyttää kärpäsen. Mulla oli ollut järkyttävä ikävä meijän laskuporukkaa, vaikka kaikkia olen paljon nähnytkin. Tosin yksi meistä puuttui ja häntä mulla on ihan kamala ikävä.

Purnussa on nyt tullut käytyä tän kauden aikana jo neljä kertaa ja jos pidän saman tahdin yllä, ehdin laskea vaikka kuinka paljon, jopa viime kauden edestä, jolloin tuli käytyä vain se vaivaiset neljä kertaa koko kauden aikana. Viimeksi tänään olin lautailemassa, ja mä en vaan voi kyllästyä siihen ikinä. Lautailu on mun henki ja elämä talvisin ja olisi kyllä kesäisinkin, jos sitä silloin voisi tehdä.

Tänään oli ihan mahtava keli, ja niin oli kyllä tiistainakin, vaikka oli suhteellisen kylmä. Tänään oli streettikin jo auki ja kaikki boxit jo tehtynä. Oli kiva päästä vähän jo pomppimaankin, vaikka en hirveästi sitäkään tehnyt, koska hajotin eilen jalkani törmättyäni mopon kanssa.. :D Mutta eipä siitä sen enempää. Eksyttiin poikien kanssa jostain kumman syystä myös puuteririnteeseen ja siellä oli älyttömän kiva laskea, koska viimevuonna ei huonojen lumien takia puuteriin päässyt ollenkaan.

Mä vaan jotenkin herään henkiin talvisin, tää vuodenaika on kuin mulle tehty. Ehkä tää on mun elämäntarkoitus tai jotain.. okei, ehkä mä en ala enään kelaamaan mitään tällasta :D Mutta nyt olen höpötellyt jo ihan tarpeeksi talvesta ja lautailusta, joten talvenlapsi kiittää ja kuittaa, moimoi♥