Mä & Jone #3

Nyt tulee viimeinen osa postaussarjasta Mä & Jone, ensimmäisen ja toisen osan pääset lukemaan tästä ja tästä! Ensiviikolla tulee postaus siitä, kuinka vietettiin Jonen kanssa meijän ekaa vuosipäivää, luultavasti joskus alkuviikosta.

Viime postauksessa taisin jäädä koulujen alkuun, joten jatkan samasta kohdasta. Elokuulta mun kalenteri on lähes täynnä Jonen nimeä, eli joko se oli meillä tai mä niillä. Elokuussa myös makoiltiin urkilla Jonen ja parin muun kanssa nauttimassa vikoista kesäpäivistä, ja tuli kyllä naurettua ihan liikaa. Kuukaudet vieri oikeesti ihan älyttömällä vauhilla, tuntui kuin vasta olisi ollu huhtikuu. Yhdessä oloa oli takana jo huimat seittemän kuukautta, olihan sekin jo aika hyvin.

Syyskuussa sain Jonelta aivan älyttömästi tukea silloin, kun Pilli lähti. Tuli tuosta mieleen, että vaikka Jone ei tykkää hevosista yhtään oli se silti mun mukana pari kertaa tallilla ja ystävystyi pikkuisen Brimaponin kanssa ja sanoi sitä parhaaksi ystäväkseen :D

Nyt mun on taas pakko tunkea tähän tsätti, koska musta tää oli jotenki ylisöpö,

Jone: Jos mä öisin supelllmies voisin lentää sinne ja pelastaa sut :3 Mut en oo :(
Mä: oot sä mun supermies :)<3
Jone: M i ? :3 eimul oo supervoimii :(
Mä: on sulla :)
Jone: Jaa mitä ;o
Mä: en kerro :)
Jone: Kerro nyt!! Mua kiinnostaa tietää ;:(
Mä: oot vaa tollai supermies:)  
Jone: Ilman supervoimia ei voi olla supermies :(
Mä: voipas(:
Jone: No ei voi !! Supermies saa nimen siitä koska silla on SUPERvoimat =[
Mä: kyllä voi! koska jos on vaa niin SUPER ni sit on supermies :)
Jone: Tuo ei kuulostanu loogiselt ;o
Mä: se onki blodin logiikkaa :)
Jone: Sillonha mun pitäs ymmärtää sitä !      
Mä: nii pitäs :)
Jone: Mulla on kyllä sen sijaa taikavoimii :)

En tiiä yhtään mikä juttu toi nyt taas oli, mutta sen siitä saa kun kaksi blondia yhdistää. 

  

Mä en muuten tiiä että mistä se johtuu, mutta meistä ei oo yhtäkään kunnollista pusukuvaa, koska molemmat näyttää niissä ihan urpoilta. Tää alla oleva kuva ehkä kertoo jotain tästä, koska siinä on melkein kaikki pusukuvat, mitä meistä on. 

Jotenki tuntuu hassulta lukea noita meijän kesksusteluja joskus ihan alkuajoilta, ko oltiin toisillemme vielä niin ihania; ''kulta oot nii ihana ja parasta maailmas ja tapan itteni jos sulle käy jotain ym'' u know. Nytten noi keskustelut on jotain niin erilaista, kun vertaa vaikka helmikuuhun. Ei me enään tollein ''söpöillä'', koska se on molempien mielestä harvinaisen ärsyttävää ja muutenkin tosi siirappista. Mun mielestä paljon parempi näin, kuin että kokoajan ollaan lässyttämässä ja pussailemassa, ei se jotenkin vaan musta sovi meille kummallekkaan. Kyllähän mekin niiko osotetaan rakkautta, mutta jotenkin musta tuntuu, että ollaan niin paljon erilaisia kuin muut. Tai entiiä, ehkä me vaan ollaan outoja tai jotain :D

Oltiin Jonen kanssa välillä sen äidillä Lahdessa, ja käytiin syksyllä myös mun serkkuja moiksimassa Heinolassa. Oon oikeesti raahannu Jonen mukaa lähes joka paikkaa ja varmaan melkein kaikki mun lähisukulaiset on nähnyt Jonen ja tuntee sen jotenkin. Hyppään taas aiheesta toiseen, mutta Jone on opettanut myt myös soittamaan rumpuja, koska oon aina halunnu oppia. Jone on muutenkin ihan tajuttoman musikaalinen, se osaa soittaa pianoa, bassoa, rumpuja, kitaraa ja varmaan mitä vaan soitinta, minkä sen eteen pamauttaa.

Joulukuussa oltiin taas Jonen kanssa Vaasassa, ja juhlittiin Hennan ylppäreitä, kateltiin lasten leffoja ja käytiin pulkkamäessä. Joululomallakin oltiin jonkinverran yhdessä, mutta joulunaikaan ei nähty neljään päivään ja melkein kuolin ikävästä. Uusivuosi vieteltiin myös yhdessä, ja vuosipäivä tuli kokoajan lähemmäksi. Nyt siihen on enään kaksi päivää, hurjaa! Tuntuu jotenkin hassulta, että ihan pian vuosi sitten alkoin seurustella maailman ihanimman ihmisen kanssa, ihan kuin siitä olisi vasta muutama kuukausi. Aika todellakin menee ihan hullun nopeesti.

Mutta palaillaan tämän Jone aiheen merkeissä ensiviikon alussa, joten pysykää kuulolla, heipsun!