~ the downfall starts right here ~

Oon taas pitäny hieman omaa lomaa tästä bloggaamisesta, mutta nyt oon taas maisemissa ja pari postausta on kirjoitettuna jo varastoon. Nyt tulin kuitenkin kertoilemaan kuulumisia ja pari juttua, mitä on tämän tauon sisällä tapahtunut. Onhan tästä nyt jo kuukausi, kun viimeksi oon kirjottanu.

No, alotetaan nyt vaikka siitä hirveimmästä eli rakkaan pikkuisen marsuni pois nukkumisesta. Kirjotin tuolloin 12.4 siitä, kuinka mulla on Cheriä ikävä ja tästä neljä päivää eteenpäin löysin Nipsun kuolleena häkistään, eikä se oikeastaan tullut hirveästi yllätyksenä, mutta en vaan halunnut myöntää itselleni, että rakas pikkuiseni on jo niin vanha.

Huomasin silloin sunnuntaina 12.4, että Nipsu oli tosi väsyneen oloinen ja ruoka ei oikein maistunut. Annoin pikkuselle salaattia, jota se söi vähän paremmin. Nipsu ei enään juurikaan edes vinkunut, vaikka yleensä teki sitä aina, kun kuuli rapinaa tai jääkaapin oven aukaisun. Seurailin marsun tilannetta, ja parina päivänä se olikin jo pirteämmän oloinen. Aloin jo salaa toivoa, että kyllä sen tila siitä kohenee. Rapsuttelin Nipsua joka ilta monta tuntia, ja juttelin sille kaikkea. Joka ilta mä myös itkin, sillä toisaalta tiesin jo tulevan.

Keskiviikkona menin Jonelle yöksi ja ennenkuin lähdin, hengailin Nipsun kanssa pari tuntia ja kerroin sille kuinka paljon sitä rakastan, kuinka tärkeä se mulle on ja sanoin sille myös  lähtiessäni, että jos se ei enään aamulla herää, niin hyvää matkaa. Pikkuinen katsoi mua ja meni häkin nurkkaan nukkumaan, mutta reagoi kuitenkin siihen, kun sammutin huoneesta valot.

Torstaina koulun jälkeen menin kotiin ja en ehtinyt heti mennä katsomaan Nipsua, kun puhuin Tessan kanssa puhelimessa. Kun vihdoin lopetimme puhelun, etsin eläinlääkärin numeron netistä ja kävelin mun huoneeseen. Nipsu ei reagoinut asiaan mitenkään. Aattelin sen vaan nukkuvan ja kutsuin marsua nimeltä, ei vieläkään mitään reaktiota. Aloin mennä paniikkiin ja tökkäsin hieman häkkiä, eikä eläin tehnyt elettäkään. Kyyneleet alkoi jo virrata mun silmiin ja repäisin häkin luukun auki ja tönäisin marsua hellästi, vain huomatakseni että se oli kuollut. Puhelin putos mun kädestä ja aloin itkeä ihan tajuttomasti. Soitin Jonen luokseni, kun en halunnut olla yksin. Mä vaan itkin ihan hillittömästi.

Myöhemmin äiti tuli kotiin ja huomasi heti, että jotain oli vialla, kun en sanonut edes moi. En pystynyt itse edes kertomaan mitä oli tapahtunut, vaan Jone kertoi äitilleni, ettei mulla ollut enään pientä vikisijää huoneessani. Mua alkoi itkettää entistä enemmän, ja äiti tuli halaamaan mua.

Myöhemmin samana päivänä käytiin hautaamassa Nipsu mun serkkujen omenapuun alle, Cherin viereen. Oli tarpeeksi kamalaa edes mennä Cherin haudalle, niin sitten piti vielä haudata toinen rakas lemmikkini. Molemmilla niillä on nyt parempi olla, tai ainakin niin mä toivon.

Syttyi taivaalle uusi tähti, kun rakas pikkuiseni enkeliksi lähti♥

Nuku hyvin Nipsu, mulla on sua kamala ikävä♥

Sitten hieman iloisempiin kuulumisiin, eli meille muutti tuossa viime viikolla uusi perheenjäsen, kolme vuotias Maine Coon uros, joka tottelee nimeä Mortti. Kissa on kotiutunut meille erittäin hyvin ja tuossa se makoilee vieressä tälläkin hetkellä. Herra on erittäin seurallinen, kuten rodulle on ominaista. Mortti kävelee kokoajan perässä ja aina kun joku tulee ovesta, juoksee kissa ensimmäisenä katsomaan kuka tuli. 

Mortinhan tunsin jo entuudestaan, sillä hän asusti ennen Jonen isän luona, mutta olosuhteiden muuttuessa kissa muutti sitten meille. Ei mulla hirveästi kerrottavaa tuosta karvakasasta ole, mutta tulette varmasti myöhemminkin kuulemaan tuosta hellyyttävästä lemmikkipantterista.

Muuten mulle kuuluu oikeastaan erittäin hyvää, koska koulua ei ole enään paljon paskaakaan jäljellä, enkä mä oikeen vieläkään käsitä, että sitten peruskoulu on oikeasti ohi. Ensi viikon tiistaina mennään ysiluokkien kanssa viimeiselle yhteiselle retkelle ja suuntanamme on Linnanmäki, eli mukava reissu tulossa. Mä odotan pikemminkin enemmän niitä bussimatkoja, koska ne on meidän luokkien kesken olleet aina hauskimmat kaikista retkistä, en tosiaan tiedä miksi.

Muttajoo, mä taidan nyt pistää tän postauksen lopun tähän, ennenkuin venyy ihan tuhottoman pitkäksi. Yritän nyt kirjoitella vähän aktiivisemmin tänne bloginkin puolelle ja videoitakin koitan saada kasaan. Ja vielä yksi pieni juttu, käykää kurkkaamassa tuolta blogin sivupalkista löytyvä linkki mun tarinakirjaan, johon kirjoittelen itse suunnitelemaani tarinaa. Mutta nyt hyvät yöt kaikille♥