Cheri rakasti talvea yli kaiken ja sai aina hirveen kohtauksen, kun pääs lumeen vapaana riehumaan. Lumessa koiran lempileikki taisi olla hypätä mahalleen lumipenkkaan. Cheri oli niin samanlainen ko mä, koska mäkin tykkään talvesta yli kaiken.
Cheri oli niin mun koira, kuin olla ja voi. Se uskoi jokaista mun käskyä sanatarkasti ja siinä vaiheessa muiden käskyillä ei ollut mitään väliä. Ei edes siinä vaiheessa, jos joku muu oli sen kanssa lenkillä ja mä huusin kauempaa, että Cheri tänne, niin koirahan tuli.
Cheri oikeesti tais tykätä valokuvaamisesta, koska aina ko kaivoin kameran esille, rauhottu Cheri usein paikalleen kuvien oton ajaksi. Siitä syystä mulla varmaan on hänestä niin paljon kuvia.
Cheri oli ihan super lenkkikaveri ja niin tottelevainen ja luotettava. Mä pystyin ihan huoletta pitämään koiraa vapaana lenkeillä, koska Cheri ei koskaan mennyt kymmentä metriä kauemmas, vaan pysähtyi aina odottamaan, että tulen lähemmäs ja vasta sitten jatkettiin matkaa.
Cheri rakasti ihmisiä niin paljon, kuin koira vain voi rakastaa. Se luotti ihmiseen oikeastaan aika sokeasti. Varsinkin muhun.
Cheri oli kauhea vesipeto ja aina tilaisuuden tullen se livahti vähintään johonkin ojaan uimaan, jos en sitä rantaan vienyt. Cheri hyppi laituriltakin ihan hulluja loikkia järveen ja saattoi uida monta tuntia putkeen ja tulla välillä rantaan levähtämään. Tässäkin kuvassa koira oli käynyt salaa purossa uimassa.
Suoraan sanottuna Cheri olisi ollut maailman surkein vahtikoira, koska se juoksi aina vieraita vastaan häntä heiluen ja iloisesti haukkuen, vaikka ei ihmisiä olisi tuntenutkaan. Mutta siis joo, kyllähän se haukkui vieraiden tullessa pihaan, mutta ei siitä vahtikoiraksi kyllä olisi ollut.
Cheri osasi paljon kaikenlaisia turhia käskyjä, mitä joskus huvikseen opetin sille. Esimerkkinä anna hali, yläfemma ja istu syliin. Ja iteasiassa kaikki käskyt mitä Cheri osasi oli mun opettamia. Mä itse koulutin tuon koiran ihan alusta loppuun asti.
Cheri oli mulla mukana melkeen joka paikassa, mihin mä ikinä meninkin. Koira oli yleensä aina kauppareissuilla mukana, mun kavereilla, serkuilla ja melkein missä vaan, mihin lähdettiin. Kiikutin Cherin mukana melkein kaikkialle.
Cheri oli hirveen nirso ruuan suhteen ja se ei oikeen suostunut koskaan syömään. Se piti aina jotenkin kinkulla tai jollain lahjoa syömään ruokansa. Se oli tosi harmillista, koska Cheri näytti niin hirveän rimpulalta, vaikka ei olisi ollut edes alipainoinen.
Cheri nukkui melkein aina mun vieressä, josta syystä mä nukuin joka yö mitä ihmeellisimmissä asennoissa, että Cheri mahtuu viereen. En koskaan halunnut häiritä hauvan unia, kun se nukkui niin suloisesti. Ja jos Cheri ei nukkunut mun vieressä, niin se tuli vähintääkin aamulla viereen herättämään.
Yksi asia, mistä Cheri ei tykännyt oli tonttulakissa poseeraaminen. Suunnilleen kaikki Cherin tonttukuvat on yllä olevan kaltaisia, joten meiltä ei kovin paljoa tonttukuvia ilmestynyt.
Hyvää seitsemänvuotis synttäriä maailman paras ystävä, rakastan sua♥
